Ompelua ja muuta jännittävää!

Nyt on ollut kyllä niin kiireinen viikko, että ei ole ollut energiaa eikä aikaa kirjoitella pariin päivään :( Pahoittelut siitä!

Keskiviikkona jatkoin tosiaan aamulla ruutuhousujen ompelua, mutta harmikseni en saanut tehdä niitä kuin enää ne toiset, sillä Mayra teki loput. Onneksi tällä viikolla on ollut paljon muitakin kivoja ompelujuttuja! Tein loppuun aloittamani mustan tyllihameen ja iltapäivä meni pitkän villakangastakin parissa, en tosin tehnyt sitä siis itse alusta asti, vaan tein pelkästään viimeistelyjä siihen.

Valmis tyllihame

Villakangastakin toinen hiha oli jo kiinnitetty, mutta sain kiinnittää toisen, mikä oli tosi hyvää harjoitusta, koska hihojen istuttaminen ei ole koskaan ollut ihan vahvinta aluettani. Tämä tosin oli melko helppoa, kun hiha oli tosiaan jo valmiiksi koottu, ja paikka ja suunta oli jo katsottu. Minun täytyi siis vaan ommella :) Lisäksi huolittelin hihansuut, ja ompelin käsin niihin käänteet. Takissa oli aivan ylikorkea ja -suuri kaulus, joka oli aluksi harsittu edestä kiinni. Niinpä minä purin harsimiset, ja ompelin kauluksien reunat. Tämän jälkeen ompelin vielä varmaankin 20 pientä nepparia kaulukseen!

Neppareiden ompelussa oli omat haasteensa - tai no lähinnä haasteena oli kielimuuri... Sonia oli ennen lähtöään kertonut nopeasti, että minun täytyy ommella neppareita kaulukseen, mutta minulle jäi aika lailla epäselväksi, että mihin kohtaan ja minkä kokoisia neppareita. Niinpä ompelin aluksi viisi isoa nepparia mielestäni järkevimpään kohtaan, ja sen jälkeen näytin tekeleeni Mayralle, jonka kanssa olin siis jäänyt kaksin. Tässä vaiheessa hän sitten sanoo, että neppareiden olisi pitänyt olla pieniä, ja aivan eri kohdassa kuin mihin olin ne laittanut. Hän selitti (tietenkin espanjaksi) miten kaulus tulee, ja mihin nepparit pitää ommella. Ainakin uskoin, että olin ymmärtänyt oikein, ja iloisesti ompelin varmaankin 10 nepparia, ennen kuin älysin tarkistaa asian. Kaksi oli oikeassa paikassa, ja loput aivan väärin :D Kolmannella kerralla taisi sitten mennä kaikki oikein!

Olen siis opiskellut espanjaa lukiossa kolme vuotta, ja kirjoitinkin sen aikanaan. Lisäksi kävimme espanjanryhmämme kanssa Madridissa eräänlaisella kielimatkalla, asuimme paikallisissa perheissä kaksi viikkoa. Silloin koin, että opin espanjaa enemmän kuin koko lukioaikana muuten. Perheessä vain tytär puhui englantia, joten muiden perheenjäsenten kanssa ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin puhua espanjaa. Siispä kun lähdin tänne oletin, että espanja palaa mieleeni kuin itsestään, vaikka lukioajoista onkin jo aika monta vuotta. Kyllähän se on tavallaan palannutkin mieleen, mutta aika lailla se on pääni sisällä toistaiseksi pysynytkin, kun ei ole ollut pakko puhua sitä! Suurin osa ihmisistä täällä kuitenkin puhuu englantia edes jonkin verran, ja kun en heti alusta asti alkanut puhumaan espanjaa heille, kynnys vaihtaa kieltä vain kasvaa!

Koska Barcelona kuuluu Kataloniaan, melkeinpä kaikki täällä puhuvat vain katalaania. Töissä kaikki muut puhuvat sitä paitsi Mayra, ja suurinta osaa asiakkaistakin palvellaan katalaaniksi. Espanjaa ei siis kuule koko ajan, joten siksikään ehkä en ole itse sitä niin paljon alkanut puhumaan. Kaupoissa asioidessani olen kuitenkin suurimmaksi osaksi yrittänyt puhua pelkästään espanjaa, ja pikkuhiljaa tässä parin viime viikon aikana olen koittanut puhua Mayralle espanjaa (usein pakon edessä). Kyllä se pikkuhiljaa sieltä tuntuu taas löytyvän, kun vaan uskaltaa puhua :)

Eilen minulle kävi tosi ikävä juttu, mutta ainakin tajusin osaavani puhua espanjaa jos on pakko! Lähdin eilen illalla taas juoksulenkille tuttua reittiä rantaa kohti. Ehkä noin puolessa välissä matkaa huomasin, että kurkkuun rupesi vähän sattumaan, ikään kuin oisin saanut allergisen reaktion jostain. Jatkoin juoksemista ehkä pari minuuttia, kunnes oli pakko lähteä kävelemään takaisin päin, koska olo alkoi olla niin tukala. Mahaan alkoi sattua myös aivan älyttömästi, ja lopulta en enää edes voinut kävellä :( Päädyin sitten läheisen ravintolan vessan lattialle makaamaan kippurassa tuskissani, enkä tiennyt yhtään mitä olisi pitänyt tehdä. Lopulta pääsin liikkumaan baaritiskin luo, ja rupesin kertomaan espanjaksi työntekijöille mikä minulla on hätänä, ja pohdin myös, että pitäisikö jopa soittaa ambulanssi, sillä noin kamalaa oloa ei ole ikinä ollut aiemmin! Työntekijät eivät oikein tuntuneet ottavan minua kovin tosissaan, mutta tarjosivat minulle kuitenkin vettä, ja kovasti koittivat miettiä mikä minulla voisi olla. Tovin siinä sitten istuskelin ja koitin rauhoittua, ja olokin vähän jo helpottui. Työntekijät ohjasivat minut taksille, ja taksikin otti minut kyytiin, vaikka sanoinkin joutuvani hakemaan rahaa kotoa.

Loppujen lopuksi pääsin kotiin, ja olokin oli jo paljon parempi. Olin ilmeisesti syönyt jotain ruokaa missä oli ollut pähkinää, jolle kyllä siis tiesinkin olevani allerginen. Koskaan aiemmin se ei ole kuitenkaan aiheuttanut noin kamalaa oloa, tosin olen kyllä saanut allergialääkkeitäkin aina nopeammin. Nyt siis opin, että allergialääkkeitä pitää alkaa kantaa lenkilläkin mukana :)

Oli kyllä ehdottomasti vaikein tilanne mihin olen täällä (tai melkeinpä ylipäänsäkin!) joutunut, sillä olin aivan vieraassa paikassa, ilman rahaa, ilman ketään kelle voin soittaa hakemaan minua. Onneksi kuitenkin kummasti espanja alkoi luistaa :)

Jottei nyt aivan täysin synkäksi menisi tämä postaus, niin vielä lopuksi torstain ja perjantain työkuulumisia :) Torstaina leikkasin uuden mustan pitkän trikoomekon, tosin vielä pidempänä kuin se edellinen, koska tämä tulee Ruthille, jonka iso vauvamasu nostaa mekon helmaa ylöspäin! Tämä mekko tehdään lisäksi kaksikerroksisena, koska ensimmäinen oli hieman liian läpikuultava. Siksipä kangas loppui kesken, ja sain ommeltua vain toisen kerroksen sivusaumat.

Torstai-iltapäivällä aloin tekemään Sonialle rimpsuhametta (voi olla, että siihen tulee kyllä yläosakin), ja siinä onkin riittänyt hommaa! Hame koostuu monista erilevyisistä ja -pituisista rimpsuista, lisäksi siinä on vyötärökaitale sekä vuori, jossa on myöskin rimpsuja. Ei siis sinänsä mitään ylivaikeaa, mutta työlästä ja hidasta kylläkin. Olen katsonut mallia valmiista hameesta, ja vuoriin oli kaavakin (jota tosin piti muokata), joten pähkäilemistä on riittänyt. Olen kuitenkin tykännyt hameen tekemisestä, kun siinä on paljon ommeltavaa, ja lisäksi sopivaa haastetta. Hameen tekeminen jatkui tänään perjantainakin, ja toivottavasti maanantaina saisin sen sitten valmiiksi!

Iloisena aamulla lähdössä kangasostoksille uuden laukun kanssa!

Tänään kävimme myös aamulla Rosén kanssa ostamassa kankaita Ruthin puolesta. Kävimme parissa eri kangaskaupassa ja yhdessä tarvikekaupassa, ja tällä kertaa kerkesin vähän katsella ympärillenikin niissä. Pikaisesti katsottuna hintataso näytti edullisemmalta kuin Suomessa, ja totta kai valikoimaa oli enemmän myös. Joten näitä kauppoja täytyy kyllä mennä kiertelemään omalla ajallakin :)

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!<3